55-vuotiaana eläkkeelle

Sijoittamisesta puhuttaessa olen kuullut usein kanssaihmisten sanovan, että eivät sijoita, koska raha ylipäätään ei kiinnosta heitä eikä varsinkaan sen sijoittaminen saati perehtyminen sijoitusasioihin. Raha tietysti kelpaisi, mutta ei viitsi laittaa tikkua ristiin, vaikka palkasta jäisi löysää joka kuukausi sijoitettavaksi. Minuakaan ei voisi vähempää kiinnostaa raha. Kuka niistä paskaisista tuhansien ihmisten kähmimistä paperilapuista tai metallinpaloista olisikaan kiinnostunut. Minua ei myöskään suoranaisesti kiinnosta mitä tavaraa voin rahalla hankkia, varsinkin kun minulla on ruokaa, katto pään päällä ja kaikki tavara mitä tarvitsen ja enemmänkin. Kiinnostus sijoitusasioista on myös osaltaan hillinnyt minulla rahan käyttöä. Harkitsen entistä tarkemmin onko jonkin vempaimen hankinta välttämätöntä ja se on aina hyvä asia, myös ympäristön kannalta. Olen myös kehittänyt itselleni sietämättömän tavan arvottaa asioiden hintoja ajassa rahan sijaan. Eli lasken usein kuinka monta tuntia

Myin viimeisetkin Nokian osakkeeni ykkössalkusta tulosvaroitusta seuraavana päivänä. Olin menettänyt uskoni yhtiöön jo aiemmin, kuten kirjoittelinkin , mutta järjenvastaisesti pidin kiinni osakkeesta. Ostin Nokian osakkeita ensimmäisen kerran pari vuotta sitten aloittaessani osakesäästämistä. Hinta oli silloin huomattavasti korkeampi, mutta se tuntui silti maltillisesti hinnoitellulta ja minua viisammat olivat samaa mieltä. Sittemmin ostin Nokiaa lisää aina vaan halvemmalla ja halvemmalla ja joka kerta tunsin tehneeni hyvät kaupat. Paskan marjat! Tapiota tuli reilusti, mutta tulevaisuus näyttää teinkö tyhmästi. Kaikki ykkössalkun osakkeet on tarkoitettu pitkäaikaisiksi sijoituksiksi, mielellään elinikäisiksi, mutta juuri nyt Nokian omistaminen näyttää liikaa uhkapeliltä eikä se sovi minulle. Laimea silli linkitti mielenkiintoiseen kirjoitukseen  Stephen Elopin oudoista ratkaisuista Nokian omistaja-arvon tuhoamiseksi. Silloin harvoin, kun olen jotain osaketta myynyt, on osakkeen hinta