Sijoittamisesta puhuttaessa olen kuullut usein kanssaihmisten sanovan, että eivät sijoita, koska raha ylipäätään ei kiinnosta heitä eikä varsinkaan sen sijoittaminen saati perehtyminen sijoitusasioihin. Raha tietysti kelpaisi, mutta ei viitsi laittaa tikkua ristiin, vaikka palkasta jäisi löysää joka kuukausi sijoitettavaksi. Minuakaan ei voisi vähempää kiinnostaa raha. Kuka niistä paskaisista tuhansien ihmisten kähmimistä paperilapuista tai metallinpaloista olisikaan kiinnostunut. Minua ei myöskään suoranaisesti kiinnosta mitä tavaraa voin rahalla hankkia, varsinkin kun minulla on ruokaa, katto pään päällä ja kaikki tavara mitä tarvitsen ja enemmänkin.
Kiinnostus sijoitusasioista on myös osaltaan hillinnyt minulla rahan käyttöä. Harkitsen entistä tarkemmin onko jonkin vempaimen hankinta välttämätöntä ja se on aina hyvä asia, myös ympäristön kannalta. Olen myös kehittänyt itselleni sietämättömän tavan arvottaa asioiden hintoja ajassa rahan sijaan. Eli lasken usein kuinka monta tuntia joudun tekemään töitä ostoksen eteen. Jos tuntipalkka on esimerkiksi 10€ ja uusi kännykkä maksaa 300 €, joutuu sitä ihmispolo raatamaan ostoksensa eteen 30 tuntia eli reilun viikon töitä. En tee tätä onneksi aina, koska hulluksihan siinä tulee.
Ihmiset ei usein ymmärrä rahan suoraa syy-yhteyttä vapaa-aikaan. Haaveillaan kyllä lottovoitosta, jonka turvin voisi jättäytyä päivätyöstä kokonaan, ostaa uusi televisio, käydä kerran ulkomailla ja remontoida keittiö. On niitäkin hulluja, jotka haluavat lottovoitosta huolimatta jatkaa työssään ja ihmisiä jotka haluavat varallisuudesta riippumatta tehdä töitä hautaan saakka ja mielellään vielä sen jälkeenkin. Siitä vaan.
Minulle vapaa-aika on erittäin arvokasta ja säästän jotta voin ostaa itselleni lisää sitä. Sijoitukseni tuottavat nykyisellään noin tuhat euroa osinkotuloja vuodessa. Voisin jo nyt tehdä sen ansiosta kuukauden vähemmän töitä vuodessa ja silti lyhentää asuntolainaa kuten ennenkin ja säilyttää elintasoni. Kuukausi lisää vapaa-aikaa vuodessa on valtavasti! En halua käyttää rahaa vapaa-ajan hankkimiseen kuitenkaan vielä, koska se hidastaisi pitkän tähtäimen tavoitettani lopettaa työnteko kokonaan. Mutta kukapa tietää, saatan jossain vaiheessa viis veisata varhaisesta eläkeiästä ja keski-iän kriisissäni hussata kaiken huumeisiin ja huoriin. Keittiöremonttiin niitä rahoja ei silloin ainakaan käytetä.
Kiinnostus sijoitusasioista on myös osaltaan hillinnyt minulla rahan käyttöä. Harkitsen entistä tarkemmin onko jonkin vempaimen hankinta välttämätöntä ja se on aina hyvä asia, myös ympäristön kannalta. Olen myös kehittänyt itselleni sietämättömän tavan arvottaa asioiden hintoja ajassa rahan sijaan. Eli lasken usein kuinka monta tuntia joudun tekemään töitä ostoksen eteen. Jos tuntipalkka on esimerkiksi 10€ ja uusi kännykkä maksaa 300 €, joutuu sitä ihmispolo raatamaan ostoksensa eteen 30 tuntia eli reilun viikon töitä. En tee tätä onneksi aina, koska hulluksihan siinä tulee.
Ihmiset ei usein ymmärrä rahan suoraa syy-yhteyttä vapaa-aikaan. Haaveillaan kyllä lottovoitosta, jonka turvin voisi jättäytyä päivätyöstä kokonaan, ostaa uusi televisio, käydä kerran ulkomailla ja remontoida keittiö. On niitäkin hulluja, jotka haluavat lottovoitosta huolimatta jatkaa työssään ja ihmisiä jotka haluavat varallisuudesta riippumatta tehdä töitä hautaan saakka ja mielellään vielä sen jälkeenkin. Siitä vaan.Minulle vapaa-aika on erittäin arvokasta ja säästän jotta voin ostaa itselleni lisää sitä. Sijoitukseni tuottavat nykyisellään noin tuhat euroa osinkotuloja vuodessa. Voisin jo nyt tehdä sen ansiosta kuukauden vähemmän töitä vuodessa ja silti lyhentää asuntolainaa kuten ennenkin ja säilyttää elintasoni. Kuukausi lisää vapaa-aikaa vuodessa on valtavasti! En halua käyttää rahaa vapaa-ajan hankkimiseen kuitenkaan vielä, koska se hidastaisi pitkän tähtäimen tavoitettani lopettaa työnteko kokonaan. Mutta kukapa tietää, saatan jossain vaiheessa viis veisata varhaisesta eläkeiästä ja keski-iän kriisissäni hussata kaiken huumeisiin ja huoriin. Keittiöremonttiin niitä rahoja ei silloin ainakaan käytetä.
Rahan säästäminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa niille henkisesti laiskoille ihmisille, jotka eivät jaksa keskittyä edes alkeellisten talousasioiden opiskeluun. Paljon helpompaa on elää vain kädestä suuhun ja aloittaa jokainen kuukausi palkan jälkeen nollilta.
VastaaPoistaMeillä on hieman tuo tilanne vaimon kanssa, jolle tuntuu olevan vaikea käsittää talousasioita. Mutta kun itseäni kiinnostaa, niin olen "väkisin" pistänyt rahaa säästöön ja sitä kautta sijoituksiin.
Mutta toimii se näinkin. Sinänsä kyllä hauska juttu, että vaikka vaimolle annettaisiin sähköshokkeja, niin hän ei pystyisi kertomaan mitä omistaa (== 50% avioliiton kautta minun nimissäni olevasta salkusta). Hyvä niin ;-)