Inhimillisen tragedian lisäksi, avioero on myös taloudellinen katastrofi. Tiedän koska minulla on sellainen vireillä. Tämä menee nyt aika henkilökohtaiseksi, mutta liittyy olennaisesti talouteen.
Suurin ongelma on se, että yhtäkkiä yhden asunnon hinnalla pitäisi saada kaksi asuntoa, kahdet huonekalut ja kahdet kodinkoneet. Tämän jälkeen ei voi myöskään enää jakaa kustannuksia laajakaistasta, lehtien tilaamisesta, yhtiövastikkeesta, sähköstä ym. Yhdessä asumisen taloudelliset synergiaedut siis katoavat. Jos yhteinen kämppä laitetaan myyntiin, tulee myös maksettavaksi käytännössä kolmen asunnon välityspalkkiot ja kahden asunnon kaupasta varainsiirtoverot. Puhumattakaan tasingoista tai elatusavusta.
Ystäväni ovat ehdottaneet, että kannattaisi yrittää vielä paikata välit ja käydä vaikka avioneuvojalla. Minusta se olisi sama kuin veisi romutetun auton kellosepälle korjattavaksi. Arviointikykyni ei tosin varmaan ole parhaimmillaan, koska tunne-elämäni muistuttaa tällä hetkellä lähinnä möykkyä mustaa muovailuvahaa, jonka ympärille on kiedottu piikkilankaa.
Olen päätynyt ehdottamaan ratkaisua, jossa vaimoni ja lapseni jäävät asumaan nykyiseen asuntoomme ja minä muutan johonkin lähistölle pienempään asuntoon. Nykyisestä asunnostamme on pitkä siivu vielä maksamatta. Asunnon hinta on kuitenkin noussut sen verran hankintahetkestä, että kummallekaan osapuolelle ei olisi järkevää ostaa toisen osuutta asunnosta markkinahintaan. Ehdotinkin, että erotus markkina-arvoon katsotaankin minun osaltani kertasuoritteiseksi elatusavuksi. Tämä on mielestäni reilua molemmille osapuolille. Näin lapseni voi jäädä asumaan isompaan asuntoon ja "omaan kotiin".
Tästä seuraa se huono puoli, että minä lähden tyhjin käsin eikä minulla ole edes käsirahaa omaan asuntooni. Minulle on toki eduksi jatkossa, että käyttööni jää kuukausittain enemmän rahaa, koska olen osuuteni elatuksesta jo hoitanut. Tähän liittyy aiemmin mainitsemani osakkeiden myynnit. Suurinpiirtein kymppitonni pitäisi kehittää käsirahaan ja viitisen tonnia varainsiirtoveroon. Ei ihan pikkurahoja. Eläkesäästöjä ei todellakaan ollut tarkoitus käyttää näin, mutta toisaalta onni, että siihen on kuitenkin mahdollisuus. Täytyy lohduttautua ajatuksella, että muutan tässä nyt vaan omaisuuden muotoa enkä luovu siitä.
To be continued....
Suurin ongelma on se, että yhtäkkiä yhden asunnon hinnalla pitäisi saada kaksi asuntoa, kahdet huonekalut ja kahdet kodinkoneet. Tämän jälkeen ei voi myöskään enää jakaa kustannuksia laajakaistasta, lehtien tilaamisesta, yhtiövastikkeesta, sähköstä ym. Yhdessä asumisen taloudelliset synergiaedut siis katoavat. Jos yhteinen kämppä laitetaan myyntiin, tulee myös maksettavaksi käytännössä kolmen asunnon välityspalkkiot ja kahden asunnon kaupasta varainsiirtoverot. Puhumattakaan tasingoista tai elatusavusta.
Ystäväni ovat ehdottaneet, että kannattaisi yrittää vielä paikata välit ja käydä vaikka avioneuvojalla. Minusta se olisi sama kuin veisi romutetun auton kellosepälle korjattavaksi. Arviointikykyni ei tosin varmaan ole parhaimmillaan, koska tunne-elämäni muistuttaa tällä hetkellä lähinnä möykkyä mustaa muovailuvahaa, jonka ympärille on kiedottu piikkilankaa.
Olen päätynyt ehdottamaan ratkaisua, jossa vaimoni ja lapseni jäävät asumaan nykyiseen asuntoomme ja minä muutan johonkin lähistölle pienempään asuntoon. Nykyisestä asunnostamme on pitkä siivu vielä maksamatta. Asunnon hinta on kuitenkin noussut sen verran hankintahetkestä, että kummallekaan osapuolelle ei olisi järkevää ostaa toisen osuutta asunnosta markkinahintaan. Ehdotinkin, että erotus markkina-arvoon katsotaankin minun osaltani kertasuoritteiseksi elatusavuksi. Tämä on mielestäni reilua molemmille osapuolille. Näin lapseni voi jäädä asumaan isompaan asuntoon ja "omaan kotiin".
Tästä seuraa se huono puoli, että minä lähden tyhjin käsin eikä minulla ole edes käsirahaa omaan asuntooni. Minulle on toki eduksi jatkossa, että käyttööni jää kuukausittain enemmän rahaa, koska olen osuuteni elatuksesta jo hoitanut. Tähän liittyy aiemmin mainitsemani osakkeiden myynnit. Suurinpiirtein kymppitonni pitäisi kehittää käsirahaan ja viitisen tonnia varainsiirtoveroon. Ei ihan pikkurahoja. Eläkesäästöjä ei todellakaan ollut tarkoitus käyttää näin, mutta toisaalta onni, että siihen on kuitenkin mahdollisuus. Täytyy lohduttautua ajatuksella, että muutan tässä nyt vaan omaisuuden muotoa enkä luovu siitä.
To be continued....
Harmillinen tilanne. Olisiko kuitenkin vuokralle siirtyminen tilanteessasi parempi vaihtoehto ja jättää omistusasunnon hankkiminen myöhemmäksi kun elämään astelee uusi rakkaus (mikä tilanteessasi voi nyt vaikuttaa etäiseltä)?
VastaaPoistaJos yhtään tuntuu siltä, että nykyisessä parisuhteessa on mitään mahdollisuuksia korjata tilanne niin myös se puoltaisi vuokralle muuttamista ensin. Avioeron miettimisaikana kun toiseen tulee otettua etäisyyttä voi näkemys tilanteesta muuttua. Jos saatte asiat järjestymään niin vuokralta on aina helpompi palata vanhaan yhteiseen asuntoon kuin lähteä jälleen myymään jo hankittua asuntoa.
Onneksi itse tuli tehtyä avioehto liittoon astellessa. Se helpottaa näiden asioiden veivaamista, jos siihen joskus joutuu.
Arvonlisäverolla talokauppojen yhteydessä tarkoitit varmaankin varainsiirtoveroa?
Juu, pitää nyt vielä miettiä asumisvaihtoehtoja, mutta tällä hetkellä oma asunto tuntuu mielekkäimmältä vaihtoehdolta.
PoistaArvonlisäverolla tosiaan tarkoitin varainsiirtoveroa ja korjasin sen tekstiin.
Se piti vielä mainita, että on muuten lainansaanti hieman tiukentunut kolmessa vuodessa. Olen pyytänyt tarjouksen tosin vasta yhdestä paikasta. Nyt ei esimerkiksi hyväksytty lainkaan vakuusvajetta. Varainsiirtoveron ja lainan käsittelykulut lisättiin lainan pääomaan aiemmin, mutta nyt ne pitäisi maksaa käteisellä. Tasalyhennystä näyttää olevan vaikea saada ja pankki tyrkyttää annuiteettia, mikä on ymmärtääkseni lainanottajan näkökulmasta isolla lainalla huonompi vaihtoehto. Lyhyitä viitekorkoja on myös vaikeampi saada lainaansa. Marginaaliksi tarjottiin 0,75.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaPahoittelut tilanteesta myös uudenkarhealta lukijalta. Asuntokaupat ovat itsellä vielä kaukaisena haaveena (onneksi), mutta markkinoita ja laina-asioita seuraan kuitenkin sillä silmällä. Asuntojen hintojen uskotaan kääntyvän laskuun, ellei jopa romahdukseen alkukesästä. Kannattaa ehkä miettiä hetkeksi vuokralle muuttamista. Voi olla, että puolen vuoden odottamisella säästät kymmeniäkin tuhansia. Voimia suuriin päätöksiin!
Kiitos vinkistä, mutta se on myöhäistä nyt ;)
PoistaHei! Myöhäistä sinun kannaltasi, kirjoitan kuitenkin, jos lukijoille sattuu olemaan hyötyä. Elatusmaksuja ei voi, tai ainakaan kannata, maksaa kertasuorituksena, koska laki katsoo niin, että jos saaja-vanhempi joutuu rahapulaan koska tahansa myöhemmin, olet joka tapauksessa velvollinen maksamaan elatusmaksua.
VastaaPoistaToinen seikka mikä tuli mieleeni tästä kirjoituksesta on se, että kannattaa toki mielestäni ostaa pienempi asunto, jossa tod. näköisesti on myös pienet asumiskulut. Kun uusi rakkaus löytyy, ja tulee ajankohtaiseksi taas isompi asunto, voit laittaa vuokralle tämän yksiön / kaksion tms. Ja siitä sitten vuokratuloilla maksat lainan ja vastikkeet. Ilmaista eläkerahaa sinulle :) Sijainti + vastike ym. seikat kannaattaakin jo nyt ostovaiheessa huomioida myös vuokrauksen kannalta!